Karhun karjahtelua Espoosta

Mitä on suomalaisuus?

Kuuntelin tänään bassoradiolta Suomen Sisun varapuheenjohtajan Paula Päivikkeen haastattelua. Paulalta tentattiin kovasti, mitä suomalaisuus on. Olen yhtä mieltä siitä, että suomalaisuus on aika henkilökohtainen kokemus ja sosiaalinen konstruktio, jonka määritteleminen etenkin suorassa radiolähetyksessä voi olla melko vaikeaa.

Mietin itse, että suomalaisuus on lukemattomien eri osasten summa. Kaikki mitä itse koen suomalaisiksi tai suomalaisuuteen kuuluvaksi asiat eivät välttämättä ole kaikkien mielestä sitä, mutta varmasti jokainen ihminen voi olla jostain yksittäisestä asiasta samaa mieltä kanssani siitä, että tuo kuuluu suomalaisuuteen.

Suomalaisuuteen kuuluu luonto. Meillä on täällä monia eri eläinlajeja, mitä ei mistään muualta maapallolta löydy. Tunnetuin esimerkki lienee saimaannorppa. Meillä on jääkauden muokkaama geologinen asema, jota ei muualta löydy. Jää vetäytyessään muokkasi meille harjujen ja laaksojen muodostaman maiseman, jossa on lukuisia pieniä ja isompia järviä. Meillä on upeat metsät. Meillä on omanlaisemme ilmasto, johon vaikuttaa voimakkaasti Atlantin meri-ilmasto sekä Venäjän mannerilmasto ja leveyspiirimme, sekä lisäksi Suomesta löytyy monia paikallisia mikroilmastojakin.

Muistan lapsena serkkujeni kanssa miettineeni, mikä on aito sauna. Totesimme pienen mietiskelyn jälkeen, että aito sauna on puukiukaalla varustettu, puilla lämmitetty vesisäiliö, vedet kannetaan läheisestä kaivosta käsipelillä, saunassa ei ole sähköä, se on aivan järven rannalla josta pääsee uimaan ja siellä saa hyvät kosteat löylyt.

Suomi on saunaa, sisua, järveä, kuikan laulua, yötöntä yötä, lehmiä peltoniityillä. Suomi on Kalevala, kaskenpolttoa, suomalaisia sananlaskuja ja sanontoja, vanhoja uskomuksia, juhannustaikoja. Suomella on Snellman, Lönnrot ja Sibelius. Minulla ainakin nousee iho kananlihalle ja meinaan itkeä, kun kuulen Finlandia-hymnin.

Suomalaisuus on rakentunut tänne satojen, tuhansien, vuosien aikana, ottaen vaikutteita lähiympäristöstään, ruotsalaisuudesta, saamelaisuudesta, venäläisyydestä, baltialaisuudesta, saksalaisuudesta, ranskalaisuudesta. Hansa-liitto on varmasti vaikuttanut aikanaan voimakkaasti Suomeen, joten Suomessa on paljon germaanista.

Suomalaisuus on ennen kaikkea ahkeraa ja uutteraa, työtäpelkäämätöntä asennetta, otamme vastaan paljon ikävää katkeamatta, mutta puolustamme oikeuksiamme emokarhun lailla. Suomalaisuus on luottamusta toisiimme, luottamista parempaan. Suomalaisuutta on myös suomen kieli.

Suomalaisuutta ei löydy mistään muualta, kuin täältä. Meidän tulee ymmärtää oma arvomme, oma ainutlaatuisemme ja kunnioittaa itseämme ja muita. Vain itsensä hyväksymällä voi hyväksyä muut. Me emme kaipaa tänne tarkoituksella tuotettua väriä ja vipinää muualta, meillä on jo sitä itsellämmekin. Suomalaisuus muokkaantuu sukupolvelta toiselle hieman omannäköisekseen, hiljalleen. Näin tapahtuu muissakin kulttuureissa. Minä arvostan rehtiä ja rehellistä suomalaista, nöyrää, uutteraa ja sisukasta kansaa. 

Puolustan oikeuttani olla suomalainen, ilman että ylhäältä päin sanellaan minulle, että olen väärässä, huono suomalainen, tai että suomalaisuutta ei olisi tai se olisi pahaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Lassi Nokelainen

Onko Suomalaisuutta? Tamperelaiset, Turkulaiset, Savolaiset, Espoolaiset, Helsinkiläiset, Lappalaiset, Oululaiset.. kaikki ovat ihan eri heimoja joita yhdistää lähinnä kieli (jos sekään), sauna ja viina.

Jotenkin tuntuu siltä kuin meitä pitäisi yhdessä vain "yhdessä sovitut" lait ja "yhdessä sovitut" valtion rajat.

Oma henk.koht. "suomalaisuus" (nationalismi, isänmaallisuus) on kyllä hyvin ristiriitainen etenkin kun haluaisi vaikuttaa asioihin mutta tuntuu mahdottomalta, näkee mihi tää maa on menossa ja kun tietää miten tää maa on "syntynyt" (lue: synnytetty).. jotenkin ei tunnu suomalaiselta.. jotenkin ei tunnu yhtenäiseltä.. tuntuu siltä kuin meidät olisi pakotettu samaan ja houkuteltu (lue kasvatettu) kumartamaan samaa lippua.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Kyllä lait valtion sisällä ovat kompromisseina yhdessä sovittuja. Ja valtiorajat puolestaan yhdessä naapurimaiden kanssa sovittuja, usein verisesti.

Lait kumpuavat yhteisistä arvokäsityksistä. Valtiorajat taasen enemmän tai vähemmän eriytyneiden kansakuntien esiintymisestä jollain tietyllä alueella. Kummatkin tapaavat voimakkaasti yhdistämään samojen lakien alaisuudessa ja samojen rajojen sisällä eläviä ihmisiä.

Lisäksi ihmisiä pitävät yhdessä yhteinen kieli, samantapainen mentaliteetti, mainitut yhteiset arvokäsitykset ja kulttuuriset tottumukset sekä lukuisat muut asiat, joita Suvi blogauksessaan luetteli.

Mikään ei pakota kumartamaan esimerkiksi Suomen lippua. Suomessa kun yksilövapaus on yhteiskunnallisen ja kulttuurisen evoluution myötä nykyisenkin pitkälle edennyttä, voi yksittäinen ihminen liehutella ja kumarrella vaikkapa Malawin lippua (ainakin asunnossaan). Yhteisiä, tavanomaisesti enemmistömielipiteiden sanelemia sääntöjä on kuitenkin noudatettava välttyäkseen rangaistusseuraamuksilta.

"Onko Suomalaisuutta? Hämäläiset, varsinaissuomalaiset, savolaiset, lappalaiset, pohjalaiset, ..."

Nähdäkseni yhtä mielekäs kysymys kuin "onko fysiikkaa?"

Fysiikankin voi jakaa sähkömagnetismiin, mekaniikkaan, hiukkasfysiikkaan jne., jotka ovat toisistaan melko poikkeavia luontoa kuvailevia teorioita. Kuitenkin kattoterminä edellisille on 'fysiikka' sen vuoksi, että kaikki teoriat todennäköisesti kumpuavat samoista luonnon syvimmistä lainalaisuuksista, joita ei täysin vielä, jos sitten koskaan, tunneta.

Arto Pesonen

"Suomalaisuus on rakentunut...ruotsalaisuudesta...balttilaisuudesta, saksalaisuudesta,...joten suomessa on paljon germaanista."

Pari kappaletta myöhemmin...
"...emme kaipaa tänne tarkoituksella tuotettua väriä ja vipinää muualta..."

Jotenkin olen lukevinani rivien välistä piilorasistisen pilkahduksen.

Veren sekoittuminen oli siis hyödyksi ja rikkaudeksi siihen saakka, kun muuttajina olivat "baltit ja germaanit", mutta nyt kun tuotetaan tarkoituksella "väriä", sitä ei enää kaivatakaan.

Muuten ihan kelpo peruskoulun ainekirjoitus.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Suomalaisuuden määrittely tai suomalaisuustunteessa ei ole mitään pahaa niin kauan kun se ei ole rajaavaa. Eli ongelmaksi se muuttuu vasta kun ihmiset käyvät määrittelemään sitä mikä tai kuka ei voi olla suomalainen.

Esimerkkinä käykööt suomenruotsalaisten suomalaisuuden kyseenalaistaminen.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Tällaiset näkemykset minua aina hiukan ihmetyttävät. 'Rajaavuudesta' näyttää tulleen uusi kynnyskriteeri relativistisen katsantokannan edustajille.

Asioita ja ilmiöitä tavataan kategorisoida. Edellä käytin esimerkkinä fysiikkaa, joka edelleen jaetaan lukuisiin alakategorioihin. Kaikki kategorisoinnit edellyttävät aina rajauksia, jotka käytännössä aina ovat enemmän tai vähemmän veteen piirrettyjä viivoja. Kuitenkin todetessani esimerkiksi, ettei hiukkasfysiikka ole mekaniikan osa-alue tai päinvastoin, tuskin kukaan tulee toteamaan minulle "onpas rajaavaa".

Samalla tavalla, jos australian aboriginaali laillisesti muuttaa Suomeen, opettelee suomen kielen, sopeutuu maamme lainsäädäntöön jne., en ainakaan minä pidä häntä "suomalaisena". Sen sijaan täysimääräiset Suomen valtion kansalaisen oikeudet hänellä olisi.

Kansallisuus- ja etnisyysrajaukset ovat erilaisten rajausten joukossa niitä enemmän veteen piirrettyjä viivoja, joiden suhteen kukin vetää omat viivansa lopulta makunsa mukaan. Voisikin ajatella, että makujakaumasta ja sen jollain hajonnalla muodostuu niin sanottu yleinen mielipide siitä, mitä vaikkapa suomalaisuus on.

Mainitsemaasi ongelmaa en kuitenkaan näe aiheelliseksi lähteä muodostamaan esimerkiksi näkemyksestä, etteivät suomenruotsalaiset ole suomalaisia. Täällä Ruotsissakaan eivät ruotsinsuomalaiset tunnu ottavan pulttia siitä, että heitä pidetään "finneinä."

Tietystä syystä olen päättänyt olla kertomatta, mitä edellinen suomeksi tarkoittaa :)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Suosittelen tutustumaan siihen mihin historian saatossa tällaisilla rajauksilla on saatu aikaan. Joukkoon mahtuu liian monta karmaisevaa tarinaa. Minusta on vain viisautta välttää tunnetun virheen toistamista yhä uudelleen.

Mitä tuohon relaitivismi-väitteeseen tulee, niin olet siinä hakoteillä.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #13

En ollenkaan usko, että historiaan tutustumattomia ihmisiä olisi siinä määrin kuin tällaisissa suosituksissa yleensä annetaan ymmärtää.

Historia tuntee tosiaan liian monta tarkoittamaasi tapausta; yksikin kun on periaatteessa aina liikaa. Avoin tiedon välittäminen ja keskustelu niistä on tehokkain ja kauaskatseisin tapa välttää tapausten uusiutuminen.

Sen sijaan ajamalla yhteiskunnallisessa keskustelussa mitkä tahansa näkemykset tai mielipiteet niin sanotusti nurkkaan ajaudutaan väistämättä kohden tilannetta, jossa tukahdutetut näkemykset purkautuvat pahimmillaan toimintana, jota ei nähdä soisi.

Edellisiäkin tapauksia historia tuntee. Väitän, että ne ovat tällä hetkellä ihmisiltä enemmän unohduksissa ja tarkoittamani ongelma tällä hetkellä suurempi kuin sinun tarkoittamat tapaukset ja ongelma.

Länsimaissa on lähimenneisyydessä pyritty tehokkaasti kitkemään ja demonisoimaan omaa kansallisuuteen ja etnisyyteen lievimmissä tapauksissa jopa vain positiivisesti suhtautuvat näkemykset, etenkin ja lähinnä kun lausuja on ollut etnisesti länsimaalaisuuden parista. En ole enää pitkään aikaan ollut yllättynyt siitä, että niin pahana nähty kansallismielisyyden aalto on pyyhältänytkin nyt Euroopan ylitse.

Eikä tässä tapauksessa voine edes sanoa, että historia toistaisi itseään: tässäkin ketjussa nähdylle keskustelulle kansallisuuksien relativisointeineen, kansallismielisyydessä piilevän vaaramomentin korostamisineen jne. tuskin edes löytyy muutamaa vuosikymmentä kaukaisemmasta historiasta vertaistaan.

Aiemmin kun oli arkipäiväistäkin tavanomaisempaa ajatella ruotsalaisten, suomalaisten, jaavalaisten, bushmannien ja kaikkien niiden muidenkin etnisten ryhmittymien kulttuureineen kaikkineen olevan olemassa ilman sen kummempaa, jos sitten minkäänlaista, tarvetta suhteellistaa kysymystä.

No ehkä tämä kaikki vain on sitä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ajatusmallien evoluutiota, jossa nähdään ja tullaan vast'edeskin näkemään yksittäisiä aallonhuippuja sekä -pohjia.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Suomalaisuus on henkilökohtainen identiteettiin liittyvä tunnetila, että haluaa olla osa suomalaisten porukkaa ja sen kulttuurista perintöä. Suomalaisuus ei sulje pois ihmisellä olevia muita identiteettejä. Suomalaisuuteen ehdottomasti kuuluvia asioita ei myöskään voi määritellä, joten se on lopulta hyvin epämääräinen käsite.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Näin vanhana,kun ei tykkää eikä piittaa monimutkaisesta pähkäilystä,niin ihan yksinkertaisesti...suomalaisuus on sitä,että syntyy suomessa suomalaiseksi.Mistä muusta nyt sitten puhutaankaan,niin emme me ole mitenkään erilaisia ja ainutlaatuisia,emme ihmisinä,emme valtiona,emmekä elinympäristöltämmekään.Monikin asia,jota pidämme suomalaisuuden kulmakivinä tai suomalaisuuden tunnusmerkkeinä,eivät alkujaan ole ensinkään suomalaista.Ei sauna,ei ryyppääminen,ei se paljon puhuttu sisukaan,eli jääräpäisyys.Yksi ehdottomasti suomalainen juttu,lieneekin on mämmi..mahdetaanko sellaista tai jotain likimain samaa muualla tehdä?
Suomalaisuutta saattaa sitten olla vielä nämä,oliko se nyt maailman toiseksi suurimmat itsemurhaluvut.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Suomalaiset itsemurhaluvut ovat muuten jo vähän pidempään olleet laskusssa. Emme ole lähelläkään maailman kärkeä, mutta jos vertaillaan Suomea läntisen Euroopan maihin ovat lukumme toki varsin lohduttomia.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

"Puolustan oikeuttani olla suomalainen, ilman että ylhäältä päin sanellaan minulle, että olen väärässä, huono suomalainen, tai että suomalaisuutta ei olisi tai se olisi pahaa."

Samaa mieltä. Kiitos.

Arvo Kuusela

Suomalaisuuden tunne on monelle tärkeä asia henkilökohtaisesti. Se on sellainen joku psyykkinen juttu, joka antaa ihmiselle tunteen kuulumisesta johonkin.

Käytännössä suomalaisuus on kuitenkin tänä päivänä sitä, että kuuluu kansalaisena siihen yhteiskuntaan jota sanotaan Suomeksi ja niiden lakien piiriin jotka Suomen eduskunta on säätänyt ja tulee säätämään.

Suomen kansalaista sitovat Suomen lakien asettamat velvoitteet ja Suomen kansalainen on oikeutettu saamaan Suomen laissa määritellyt palvelut.

Tämä käytännöllinen suomalaisuus merkitsee hyvin paljon ja se on myös hyvin hyödyllinen asia Suomen kansalaisen kannalta, huolimatta kansalaisuuteen liittyvistä velvotteista.

Suomen valtio on rakennettu sillä tavalla, että niillä kansalaisilla joilla menee hyvin, jotka pärjäävät, on yleensä enemmän kansalaisuuteen liittyviä velvotteita kuin oikeuksia, mutta hekin hyötyvät järjestyneestä yhteiskunnasta, jossa heidän ei tarvitse henkilökohtaisella tasolla huolehtia lähimmäisistään. Valtio hoitaa lähimmäisistä huolehtimisen ja laskuttaa siitä pääasiassa hyväosaisia.

Niille joilla menee huonosti, jotka ovat huonosti yhteiskunnassamme pärjääviä ja heikosti pystyvät hankkimnaan toimeentuloa itselleen tai huolehtimaan itsestään, suomalainen yhteiskunta on kuin lottovoitto. Heille on laissa säädetty tietyt yhteiskunnan palvelut. Heistä pidetään huolta. Heidän ei tarvitse kerjätä keneltäkään mitään, he voivat vaatia yhteiskunnalta lakisääteistä palvelua.

Tuota siis merkitsee suomalaisuus käytännössä.

Se mitä sisulaiset kansallisromantikot haahuilevat, on kyllä jotain aivan muuta. Mutta se mitä he haaveilevat suomalaisuudesta on pelkkää heidän omaa mielikuvitustaan, eikä sillä ole muuta perustetta kun heidän oma uskonsa siihen mitä he kuvittelevat suomalaisuudesta.

Petri Haapa

Jos itse kokee itsensä suomalaiseksi, niin silloin on suomalainen. Toiset pystyvät määrittelemään vain toiseutta. Identiteettiä ei kukaan toinen pysty määrittelemään jonkun toisen puolesta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mutta samankaltaiset identiteetit muodostavat joukkoja. Eli ihmiset, joiden kokemukset ovat samankaltaisia, luonnollisesti muodostavat helpommin joukkoja. Kaikki on myös sosiaalista konstruktiota, jos tarkemmin katsoo. Ja sosiaalisilla konstruktioilla on myös valta muokata todellisuutta. Eli jos joukko ihmisiä uskoo omistavansa yhteisiä ominaisuuksia, sukupolvien kuluessa se muuttuu hyvinkin todeksi.

Kuka tahansa voi kokeilla, miten tyhjiössä elää ja mikä on yksilön valta määritellä itsensä; Itse leikittelin jokin aika sitten ajatuksella, että mitä jos lakkaisin olemasta suomalainen. Sehän on aivan mahdollista, jos vain kokee asian niin, eikö totta? Eli päättää vaan, että ei ole suomalainen. Muuttuuko todellisuus vastaamaan päätöstäni? Näkisin, että ei. Yksilö voi toki kokea olevansa mitä vaan, mutta on harhaista ajatella, että ympäröivä todellisuus taipuu vastaamaan sitä.

Identiteettikriisin ainekset ovat juuri siinä, että se oma kokemus ei vastaa ympäristön kokemukseen. Sisäinen on ristiriidassa ulkoisen kanssa, eikä ristiriitaa tarvitse edes luoda tahallisesti. Sen ei tarvitse olla tietoista, se voi olla ihan reaktioita ympäristössä.

Ihmiset ovat herkkiä identiteetistään, ja jos sitä sormeilee, reaktio on sen mukainen. Se on yleisinhimillistä. Kajoaminen identiteettiin, jonka joukko ihmisiä jakaa keskenään on toki sallittua, mutta on hieman naivia ajatella, ettei siitä seuraa mitään reaktiota. Yleensä seuraa, eikä se reaktio ole rationaalinen, mutta se rationalisoidaan millä tahansa, jos ei muuten niin helpoimman kautta.

Ja mielestäni on turha ivata niitä reaktioita, sillä jokainen meistä reagoi, kun sitä, mille identiteettimme on rakentunut sormeillaan. Ihminen, jolla ei ole mitään identiteettiä, tai joka on miltei olematon, on vajaa. Hän voi olla kuka vaan tai mitä vaan, mutta vain pinnallisesti. Sisällä on tyhjää ja se näkyy hänen toiminnassaan.

Arvo Kuusela

"Ihmiset ovat herkkiä identiteetistään, ja jos sitä sormeilee, reaktio on sen mukainen. Se on yleisinhimillistä. Kajoaminen identiteettiin, jonka joukko ihmisiä jakaa keskenään on toki sallittua, mutta on hieman naivia ajatella, ettei siitä seuraa mitään reaktiota. Yleensä seuraa, eikä se reaktio ole rationaalinen, mutta se rationalisoidaan millä tahansa, jos ei muuten niin helpoimman kautta."

Tähän asti olen samaa mieltä.

"Ja mielestäni on turha ivata niitä reaktioita, sillä jokainen meistä reagoi, kun sitä, mille identiteettimme on rakentunut sormeillaan. "

Ei se ole turhaa, jos se on hauskaa. Eikä kenellekään tee pahaa jos hänen identiteettiään vähän ravistellaan. Ei pidä suhtautua itseensä ja identiteettiinsä turhan vakavasti.

Mutta kyllä Antti periaatteessa on oikeassa ja myönnän että minullakin on joku identiteetti ... kai. Mutta en tunnista Suomen Sisulaisten Suomalaisuus- identiteettiä ja minusta se on vähän hassu.

Pyrin suhtautumaan omaan identiteettiini, mikä se sitten onkaan, ilman sen suurempaa vakavuutta, niin että jos tunnen identiteettini loukatuksi, niin se on sitten itsetutkistelun paikka ennemmin kuin agressiivinen reaktioo siihen joka loukkasi identiteettiäni.

"Ihminen, jolla ei ole mitään identiteettiä, tai joka on miltei olematon, on vajaa. Hän voi olla kuka vaan tai mitä vaan, mutta vain pinnallisesti. Sisällä on tyhjää ja se näkyy hänen toiminnassaan."

Koska en tunne olevani sisältä tyhjä, niin kai minullakin sitten on identiteetti, mutta jos on sisältä tyhjä niin onhan sekin tavallaan identiteetti.

Ihminen täyttää kyllä ihmisenä olemisen vaatimukset tavalla tai toisella, vaikka ei välttämättä jaa identiteettiään muiden kanssa eikä esittele sitä ja vaadi sille identiteetilleen hyväksyntää.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #23

Suomen sisu ei vieläkään osaa määritellä edes omaa identiteettiään verkkosivuillaan - suomalaisuudesta nyt puhumattakaan.

Suomalaisuuden väärästä sormeilusta hyvä esimerkki on PS, joka puolueensa erittäin huonolla nimivalinnalla on osittain pyrkinyt määrittelemään suomalaisuutta. Se loukkaa niitä suomalaisia, joiden maailmankuva ei ole yhtä konsservatiivinen. Ei mikään ihme, että puolue on ylivoimaisesti inhotuin suomalaisten keskuudessa.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros Vastaus kommenttiin #25

Uimosen kanssa samaa mieltä suomalaisuudesta. Suomalaisuutta ei voi omia yksi aateryhmä puolueensa nimessä. Perussuomalaisia ovat olleet ja ovat J Aho, Runeberg, Sibelius, Klami, Merikanto, E Alenius, A Saarinen, Donner ja Enbuskekin. Otto Ville Kuusisesta en ole ihan varma.

Petri Haapa Vastaus kommenttiin #25

Nimeämällä puolueensa Perussuomalaisiksi, puolue antaa tahtomattaan viestin, että vain meidän laillamme ajattelevat ovat niitä aitoja suomalaisia.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #25

Kyllä, se on itseänikin perussuomalaisissa ärsyttänyt, jos jokin. Minusta voivat sosio-kristillisen yhteiskuntansa surutta tunkea sinne, minne aurinko ei paista. Minun mielestäni konservatiivien ongelman on parhaiten tiivistänyt Unabomber. Vapaasti suomennettuna konservatiivi on tollo, joka kuvittelee, että vaikkapa teknologinen kehitys (jonka kannalla hekin usein ovat) ei johda suuriin muutoksiin koko yhteiskunnan tasolla. Minusta ylipäätään on tolloutta kuvitella, että kokonaisuudesta, joka on yhteiskunta voitaisiin "rauhoittaa" joitain yksittäisiä osia. Ne asiat, joita jokin isompi yhteiskunnallinen muutos koskee, ovat mahdottomia tietää etukäteen. ''

Saman voi toki kääntää ympärikin. On tolloutta ajaa muutosta, ajatellen, ettei sillä ole mitään seurauksia, tai että kaikki seuraukset ovat pelkästään positiivisia (kenelle?). Jos taa ajattelee, että seurauksia on ja osa niistä on negatiivisia, on myös kannettava ITSE vastuu niistä seurauksista. Tämä on se suurin mahdollinen ongelma muutosten ajajissa, sillä seuraukset juuri koskaan "eivät koske meitä". Sitä vaan katsoo vierestä, että "teitä teitä". Jos mitään pelkään, se on hyvällä asialla (Mitä se nyt minäkin aikana ja missäkin paikassa sattuu olemaan) oleva psykopaatti.

Vihreät ovat toki kunnostautuneet myöskin sormeilun saralla, vaikka vaalien jälkeen mielestäni muutos on ollut parempaan suuntaan, toisinaan olen näkevinäni jopa nöyryyttä ja dialogia sen 90-luvulta asti jatkuneen ylenkatseen ja sanelun sijaan. Sanottakoon, että on ollut kasvavasti helpompi Uimosen kirjoituksillekin nyökyttellä.

Tai ehkä Anni Sinnemäen nieleskellyt kyyneleet vaalien jälkeen vaan tasoittivat tilit mielessäni.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #23

Ivata on ehkä väärä sana. Halveksua voisi olla parempi. Mutta sitä kai halveksunta yleensä on, se kohdistuu toisessa johonkin piirteeseen, jota inhoaa itsessään. Kuvitteelliseen tai todelliseen.

Se, mitä Sisulaisesta identiteetistä ymmärrän, on mielestäni sinäänsä hassua, että se on hyvin pitkälti se sama, jota 1800-luvun lopulla älymystö ja sivistyneistö ajoi vimmalla sisään. Se on itsessään kulttuurista puhdistusta sekin, kristinuskon ohella. Tarkoitan sitä, että kyseessä ei ole mikään luonnollisella tavalla kulttuuria muokannut vaihtokauppa, vaan ylhäältäpäin iskostettu "totuus". Nyt se sama porukka pitää sitä suurena rikoksena, kun "metsäjuntti" on viimein sen sisäistänyt. Pidän sitä itse melkoisena utilitaristisena roskana siinä missä pidän tätä kuluttajaidentiteettiä, joka on niin täynnä petosta, ettei se kertakaikkiaan voi kestää enää pitkään. Näinköhän joskus 100 vuoden päästä, kun tavallinen kansa on viimein sisäistänyt tämän ajan "totuudet", eliitti alkaa ajaa niitä alas, koska ne eivät palvele heidän intressejään.

Omasta identiteetistäni en osaa muuta sanoa kuin sen, että koen kasvavasti vahvempaa sidettä ympäristööni ja ihmisiin, joiden (henkinen tai fyysinen) perillinen olen. Jatkuvuuden kokemus tekee minulle hyvän mielen ja toisinaan jopa liikutun lukiessani menneistä ajoista, uskomuksista ja ihmisistä. Pidän rikoksena sitä, mitä niille on aikojen saatossa eri instituutioiden toimesta tehty, enkä tule suremaan, jos rikolliset löytävät ne joskus edestään. Suurimpana uhkana sille, mitä siitä kaikesta on jäljellä, pidän tätä kuluttajien maailmaa, jota markkinoidaan jonkinlaisena turvallisuuden, sivistyksen ja moraalin huippupisteenä. Se yököttää minua niin monella tapaa, että sen kuvaamiseen ei yksi kommenttilaatikko riitä. Näen ihmisyyden ylipäätään mukautumisena aikaan ja ympäristöön, ja sen seurauksena täytyy joskus tuhota, mutta aina myös säilyttää jotain. Joka sukupolven ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan tai tehdä samoja virheitä. Virheistä oppimisen painottaminen on hirveän suosittua, mutta kyky tai halu nähdä syitä ja seurauksia heikkoa. Siinähän joutuis katsomaan oikeasti itseään peilistä, ei vain maailmaa peilin kautta.

Toinen suuri identiteettiäni viime vuosina muokannut asia ovat toki lapset, mikä toisaalta on merkki siitä, ettei kaikki muutos identiteetissä ole välttämättä kivuliasta, vaan suorastaan luonnollista. Toki olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat elämänsä olevan ohitse lasten takia. Olen myös törmännyt ihmisiin, jotka kostavat muutoshaluttomuutensa lapsilleen - osin tahattomasti.

Vakavuus taas saattaa kertoa arvoista. Joistakin asioista voi luopua ja on luovuttava, mutta jotkin asiat ovat hyvinkin vakavia. Ne ovat arvokkaita. Siinä on ero oikeastaan arvojen julistamisen ja pitämisen välillä. Ensimmäinen on helppoa, jälkimmäisen takia kulkemaan pitkiä ja raskaita matkoja.

Arvo Kuusela Vastaus kommenttiin #35

"Se, mitä Sisulaisesta identiteetistä ymmärrän, on mielestäni sinäänsä hassua, että se on hyvin pitkälti se sama, jota 1800-luvun lopulla älymystö ja sivistyneistö ajoi vimmalla sisään."

Niin, tällä tavalla minäkin sen olen ajatellut.

Silloin joskus kansaa pyrittiin yhtenäistämään jotta syntyisi se kansallinen identiteetti, mitä ei sitä ennen ilmeisestikään juurikaan ollut. Kansallista identiteettiä tarvittiin jotta maa voitaisiin itsenäistää ja jotta maasta löytyisi puolustustahtoa pitää maa itsenäisenä.

Silloin haettiin uhkakuvia Venäjän suunnasta. Tällä hetkellä ei ole tarkoituksenmukaista pitää Venäjää uhkana. Kenties sen takia uhkaa haetaan niin innokkaasti EU:sta ja maahanmuuttajista.

Ilmiselvästi Sisu-ilmiössä on kyse vuosisadan vanhasta isänmaa- uskonnosta, jossa vanhalle uhkakuvalle ja ikiaikaiselle viholliselle, Venäjälle, on haettu korvaukseksi muita uhkakuvia. Sisulla ja persujen sisusuuvällä se Venäjän uhkaa kovaava uhka on nimenomaan maahanmuuttajat. perus- persuilla uhka maan itsenäisyydelle on ehkä enemmänkin juuri EU.

Mutta vanhasta isänmaa- uskosta tässä on vahvasti kyse kummassakin tapauksessa.

.

Petri Haapa

Totta kai samankaltaiset identiteetit muodostavat joukko, mutta se ei tarkoita sitä, että minä voisin määritellä jonkun toisen identiteettiä.Voin toki määritellä ja rajata muita pois joukosta jonkun ominaisuuden perusteella, mutta silloin ei olekaan identiteetin, vaan toiseuden määrittelemisestä kysymys.

Ben Kaergin

Petri H.

Koet itsesi vaikkapa australialaiseksi,-olet australialainen. Yksinkertaista ja kätevää,-pelkkä ilmoitusasia. Yearight. :D

Petri Haapa

Aivan niin. Se ei kuulu kenellekään muulle, minkä identiteetin omaan. Ja ei siitä nyt tarvitse kenellekään ilmoittaa - paitsi Pohjois-Koreassa, ehkä

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Minä Ben olen suomalainen kun olen suomalaiseksi syntynyt. Vuoden 1966 jälkeen olen kantanut Davidintähteä käytyäni merimiehenä lähi-idän maaissa ja Israeliin, juutalaisuuteen ihastuin.
Kansallisuuksiin synnytään, ei liitytä.

Uskonto ei ole kansallisuus.

Ben Kaergin Vastaus kommenttiin #38

Jarmo,

Minä myös olen,siis suomalainenkin,toisen pienen sinivalkoisen ohella. Identiteetti on varsin syvällinen määrite,se joko on,tai sitten ei ole,mutta jokainen voinee sen itse omakohtaisesti määritellä.

On totta,että kansallisuuksiin synnytään,ainakin noin pääsääntöisesti.

Uskonto ei todellakaan ole kansallisuus,totta sekin,ellei sitten kysymys ole etnisestä uskonnosta,jonka jäsenyys merkitsee myöskin ko. kansaan kuulumista (siis kansaan,jolla on oma kulttuurinsa,traditionsa,kielensä,historiansa,identiteettinsä etc.).Näitä mainitsemiani etnisiä uskontoja ei ainakaan minun tietääkseni ole montaa maailmassa.Olet nähnyt paljon maailmaa (ja sen myötä elämää),käsitän sen vanhan ja kunniakkaan ammattisi perusteella,se lienee ollut eräs maailmanhistorian tärkeimmistä ja keskeisimmistä kaikkien ammattien joukossa.Myös eräs vaativimmista. Kunnioitan sitä todella.Sinulla on myöskin elämänkokemusta,sekä sen tuomaa näkemystä,-myös viisautta.

Mikäli sinulla ei tuota kantamaasi ´Magen Davidia´ jo olisi (ja sen haluaisit),lahjoittaisin sellaisen sinulle itse.

Lasse Askolin

Liityin talvella Suomalaisuuden Liittoon. Kuulun Vihreisiin, ja minua varoiteltiin, että liitto on perussuomalaisten vallassa. Siksi kuulemma se ei saa valtionavustustakaan niin kuin vastaava ruotsinkielisyyttä vaaliva liitto saa.
Suomalaisuuden liitossa törmäsin heti hakaristiin. Se oli liiton viime vuonna ilmestyneen lehden viimeistä edellisellä sivulla hieman sinivalkoisiin koristeisiin kätkettynä, mutta silti selvästi näkyvissä.
Ihmettelin, miksi liitossa leikitään näin tulenaroilla tunnuksilla.
Liiton lehden taitto tuntui omituisen tutulta. Se oli taitettu etusivulla aivan kuin aikoinaan suur-Suomi-aatteen pää-äänenkannattaja Suomen Heimo.
Ja löytyihän se tuttu taitto!
Jopa nykyisen Suomalaisuuden Liiton lehden etusivun värit oli matkittu 1930-luvun Suomen Heimon etusivusta!
En ymmärrä tällaista uhoilua. Ymmärrän kuitenkin niitä kansanedustajia, jotka eivät halua antaa rahaa hakaristeillä ja Suur-Suomi-aatteella pelleileville.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Tunnuksista yleensä. Hakaristi on vanhaa intialaista perua, jonka Hitler omi, jos sinä sen tänään Hitlerille sallit.
Wagner sävelsi musiikkinsa ennen Hitlerin syntymää ja silti se tänään yhdistetään Aadolfiin.
Kaiketi Porin Ässien lippukin on väritykseltään kansallissosialistinen. Tulisiko meidän siis paheksua porilaisia?

Arto Pesonen

Pelikortti on terästä, tappara on paperia...
Paheksukaamme yhdessä vaasalaisia, kts. kuva 4/15

www.image.fi/artikkelit/valkoinen-vaasa

Käyttäjän Mikihoijer kuva
Miki Höijer

Suomi on sähkösauna, Sisu-karkki, kipsisakka-allas, karaoke, yö-aukiolo, lehmiä lypsykoneessa. Suomi on Gloria, pilvenpoltto, elämä on ja EVVK, D-vitamiinitaistoa ja uskomushoitoja. Suomella on Himanen, Kaikkonen ja Halla-aho.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Höijer; Kulttuuripuolelta meitä edustakoon Sibelius ja Enbuske.

Petri Haapa

Sibelius ei enää identiteettiään voi määritellä, mutta Enbbuske voi ja voisin kuvitella hänen identiteettinsä täysin muuksi kuin PS-puolueen maskotiksi.

Petri Haapa Vastaus kommenttiin #29

...tai hetkinen...luettuani Enbusken viimeisimmän kolumnin en ole niin varma, ettei hän perussuomalaisiin identifioituisi

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Esimerkkinä käykööt suomenruotsalaisten suomalaisuuden kyseenalaistaminen."

Sen verran lisäisin ettei ruotsalainen ole suomalainen. Jos itse haluaa olla muuta kuin suomalainen niin tämä hyväksyttäköön.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Onko suomalainen ansainnut kansalaisuuttaan jos hän omia perinnetapojaan häpeää ja opettelee pariisilaisia käsi-ja poskisuudelmia?
Japanilaiset ovat kansainvälisiä isänmaallisuudessaan kuitenkaan omimatta Brysselin pitsejä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Toki tunnistan nuo blogistin kirjaamat elementit suomalaisiksi, mutta on huomattava se, että hän pysäyttää kehityksen jonnekin sadan vuoden taakse ja hyljeksii vaikutteita tuon ajankohdan jälkeen. Sitä aiemmat ulkoiset, suomalaisuutta muovaavat vaikutteet hän näkyy kyllä hyväksyvän, mikähän siihen on syynä?

Suomalaisuudesta keskustellessa ongelmalliseksi muodostuu käsitys yhtenäisestä suomalaisuudesta. Yhtenäiskulttuuria pidettiin rautaisin kourin kasassa aina Kekkosen ajan loppuun asti, ja sotien välissä ja jälkeen se olikin mahdollista, mutta aika aikaansa kutakin. 1960-luvulla alkoi kehitys joka purskahti kunnolla vasta 80-luvulla esiin: emme ole kansakuntana yksimielinen. Tuota konsensusharhaa pidetään kuitenkin yllä edelleenkin joissain piireissä.

Itse suhtaudun mielipidekonsensukseen kammolla. Ja siksi keskustelun suomalaisuudesta näen positiivisena silloin, kun siinä etsitään meitä yhdistäviä tekijöitä, mutta ahdistavana ja vaarallisenakin, kun nämä yhdistävät tekijät koetaan muuttavan meidät yksimielisiksi - siis keskenämme samanlaisiksi.

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu

Saimaannorpan suojelu tuli "muotiin" vasta reilusti sotien jälkeen.

Kyllä tunnen ylpeyttä Suomesta myös Angry Birdsin kohdalla, vaikka se ei olekaan selvä osa kulttuuriamme. Kulttuurissa kun käsittääkseni on sellainen ominaisuus, että se muuttuu hitaasti ajan saatossa. Itsekseen, ilman että sitä tarkoituksella sisä- tai ulkopuolelta sanellen muutetaan. Siksi kirjoitukseni saattoi sisältää paljon sellaisia asioita, jotka ovat kauempaa historiasta.

Emme olekaan kansakuntana yksimielinen. Siksi totesinkin kirjoitukseni heti alussa, että monet eivät välttämättä ole kaikista kohdista samaa mieltä kanssani. Keskityin kirjoituksessani enemmän kulttuuriin, tunteeseen ja pieniin sanomattomiin yksityiskohtiin. Mennessämme suurempaan kokonaiskuvaan, suomalaista kansakuntaa yhdistää valtiomme rajat, Suomen laki ja puhumamme kieli, noin muutamana esimerkkinä. Maailman etäisemmissä kolkissa tavatessaan toisen suomalaisen, tuntee kyllä olevansa yhtä samaa perhettä.

Arvo Kuusela

"Keskityin kirjoituksessani enemmän kulttuuriin, tunteeseen ja pieniin sanomattomiin yksityiskohtiin. "

Nämä ovat pelkkiä mielikuvia.

Väitän että tähän perustuva identiteetti on jokaisella omassa päässään ja vaikka ihminen kuvittelisi että muut jakavat hänen omassa päässään olevan kuvitelman kansallisesta identiteetistä, niin se kansallinen identiteetti voi olla erilainen jokaisessa päässä, jokainen vain omassa päässään kuvittelee että muut jakavat juuri hänen omassa päässään olevan (kansallisen) identiteetin.

Otan esimerkiksi itseni.

Sisulaiset saattavat tuntea yhteenkuuluvuutta minuun siksi että olen valkoihoinen ja heidän mielestään varmasti jokseenkin suomalaisen näköinen, vaikka missään ei ole määritelty millainen suomalaisen pitäisi olla. Puhun suomen yleiskieltä, mutta tietyissä tilanteissa alkuperäinen murrekin tulee puheessani esiin, niin että syntymäpaikkakuntani on selkeästi havaittavissia, jos kuulija jaksaa olla tarkkaavainen. Pukeudun kuin suomalainen, käyttäydyn suurinpiirtein kuten suomalaiset käyttäytyvät. Jaan suomalaisten kanssa useimmat suomalaisille yleiset perusarvot.

Edellisen perusteella sisulainen voi ajatella että ajattelen samalla tavoin kuin hekin ajattelevat, sillä tavalla kuten suomalaisen heidän mielestään kuuluu ajatella ja miten heidän mielestään suomalaiset myös yleisesti ajattelevat.

Vaikka sanon etten ajattele kuten sisulaiset ajattelevat että suomalaisen kuuluu ajatella, niin sisulainen ei sitä usko, vaan hän ajattelee että minä vain "snobbailen" tai "kukkahattuilen" tai muuten vain teeskentelen. Eivät he nimittäin usko sitä että suomalainen voisi olla myös aidosti suvaitsevainen ja että suomalainen voisi hyväksyä vähän erilaisen ihonvärin, vähän erilaisen vaatetuksen, vähän erilaiset käytöstavat, eivätkä ne häiritse suomalaista, ellei Suomen lakeja varsinaisesti rikota. Sisulainen ei ymmärrä että erilaisuus voi olla myös piristävää ja virkistävää joidenkin suomalaisten mielestä.

Tottakai sisulaiset saavat esitää omia näkemyksiään ja pyrkimyksiään, mutta toivottavasti he ymmärtävät että muitakin näkemyksiä on, eivätkä he voi saada omaa tahtoaan perille muiden tahdon vastaisesti.

Jos tämä maailma on sisulaisten mukaan niin paha paikka, niin ei voi muuta kuin valitaa. Pitäisi kai olla myös pahoillaan heidän puolestaan. Toivottavasti he eivät kuitenkaan koskaan pääse päättämään asioista, sillä silloin maailma muuttuisi minun kannaltani huonoon suuntaan.

.

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu Vastaus kommenttiin #51

Tekstisi voi kääntää myös päinvastoin. Yleistät "sisulaisia" melkoisesti. En todellakaan usko, että "sisulaisten" mielestä maailma on niin paha paikka. Monta sisulaista tunnet? Sisussa on kuitenkin satoja jäseniä. Oletko todella sitä mieltä, että nämä sadat yksilöt ovat yhtenäinen massa täsmälleen yhdenmielisiä toistensa kanssa?

Olen oppinut ajat sitten tärkeän opin: Se pieni osa ryhmästä pilaa sen suurimman osan maineen. Tämä koskee aivan jokaikista ryhmittymää minkä vain keksit. Yleensä tämä pieni osa tuppaa olemaan vielä se äänekkäin. Olen myös joskus oppinut toisenkin opin: Kaikki ei ole aina siltä mitä näyttää. Toivon teille avoimempaa mieltä tulevaisuuteen.

Pjotr Hadermann

Minulle ei ole selvinnyt mitä on suomalaisuus? Päällimmäisenä näen ahkeran kansan, jolla on ahneet vallanpitäjät.

Kansaa kupataan ja kustaan silmään urakalla. Alkoholi on murheista suurin.

Viro harkitsee yli 10 -vuotta vanhojen autojen liikennekieltoa. Siinä voisi olla osittain helpotusta Suomen viinaralliin.

Tapio Suhonen

No jos Viron valtion suurin verotulo syntyy suomalaisten viinakaupoista, niin lienee selvää, että Viron valtio ei tätä verosampoa pyri heikentämään.
Toisaalta jos Viro kieltää yli kymmenen vuotta vanhojen autojen liikennöinnin, loppunee myös Viron liikenne: 650€ keskituloilla ei osteta edes osamaksu Daciaa.

Käyttäjän helanes kuva
Esa Helander

Kauniisti kirjoitettu. Yhdyn kuta kuinkin kaikkeen mitä kirjoitat.

Pari huomautusta kuitenkin: Kun kirjoitat "vain itsensä hyväksymällä voi hyväksyä muut", et voi enää kirjoittaa rajaustasi "me emme kaipaa tänne tarkoituksella tuotettua väriä ja vipinää muualta". Siinä on ristiriita.

"Ilman että ylhäältä päin sanellaan että olet väärässä". Edustamasi puolue yrittää sanella, jopa nimeään myöten. Miten tämän selität?

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu

Hyväksyn muut, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien muiden pitää myös tulla asumaan pienelle Suomi-niemelle. Rakastan matkustamista ja vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Jokainen kulttuuri on yhtä arvokas. Mielestäni vain on väärin, että eräät tahot haluavat tarkoituksella tuoda Suomeen väriä ja vipinää muista kulttuureista. Tämä oli asiani pointti.

Tottakai tämä kääntyy siihen, että pitäähän ihmisiä auttaa. En tiedä, autammeko me maapalloa tuomalla kymmeniä tuhansia ihmisiä Suomeen elämään erittäin haastavassa ilmastossa ja kuluttamaan rajallisia maapallon resursseja monikertaisesti siihen nähden, mitä he lähtömaassaan tekevät. Auttaisimme ihmisiä paljon tehokkaammin samalla rahamäärällä heidän lähtömaidensa lähistöllä. Puhumattakaan siitä, miten paljon jo Suomen rajojen sisäpuolella on suurta kärsimystä ja hätää, johon tarvitaan pikaisia ratkaisuja.

Puolueeni ei sanele minulle yhtään mitään. Itseasiassa kukaan ei sanele minulle mitään, sillä muuten nostaisin kytkintä. Minulla on mielipiteeni ilmaisuvapaus muistaen vastuuni sanoistani.

Käyttäjän IlkkaKiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Suomalaisuus on itsenäisyys suurvallan naapurina, vaikea ja rikas kieli. Omat taiteilijat ja Karjalan piirakat. Hyvää häviäjäkansaa, parhaimmillaan tappion kääntämisessä voitoksi. Voittaminen ja toisten kannustaminen ovat rasite historiassa. Muuttuvan liikkeen maa ääripään persoonineen.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Mitä on suomalaisuus?"

No esimerkiksi sitä, jos ei olisi ikärasitetta, yrittäisin joskus hurmata sinut vaimokseni, ja yhdessä puolustaisimme tämän valtiomme asiaa ja etuja. Olet upea ja järkevä naisihminen.

Toimituksen poiminnat