Karhun karjahtelua Espoosta

Kuntauudistusta myydään kansalle väärillä mielikuvilla

Kuntaliitos puhuttaa, ihastuttaa ja vihastuttaa. Aihe liippaa jokaista suomalaista läheltä, onhan jokaisella oma kotipaikka kuntaliitosuhan alla. Nykyhallitus on ajamassa kuntauudistuksia läpi vaikka väkisin. Asiantuntijoiden mielipiteillä ei ole väliä, vaikka tutkimukset kertovatkin, että kustannustehokkain vaihtoehto on n. 10 000 asukkaan kunta.

Pohjoismaiden mittapuulla tarkasteltuna Suomen pääkaupunkiseudun rakenne on jo nyt hyvin erikoinen. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on kussakin asukasmäärältään yksi selkeä iso pääkaupunki, ja niiden ympärillä lukuisia pieniä kaupunkeja, jotka yhdessä muodostavat metropolialueen. Pääkaupunkien asukaslukumäärät ovat vähän suurempia ja pinta-alat lähes poikkeuksetta Helsinkiä pienempiä, mikä tekee asukastiheyden muissa pääkaupungeissa korkeammaksi kuin Helsingissä. Suomen pääkaupunkiseutualueella on yksi kohtalaisen iso, kaksi melko isoa ja muutama pieni kaupunki, tehden rakenteesta oudon pohjoismaisessa sisarusperheessä. Jopa Tanskassa, kuntaliitosten taivaassa, Kööpenhamina itsessään on erittäin tiheään asuttu kaupunki, jonka metropolialueella on neljätoista muuta kuntaa, paljon pienempiä, vieri vieressä.

Miten sitten maailmalla? Kaikissa kehittyneissä länsimaissa sekä useimmissa kehitysmaissakin paikallishallinto on lähes aina hyvin paikallinen, pienellä alueella, pieneen määrään ihmisiä vaikuttava. Metropolialueen yleinen määritelmäkin on, että isolla yhtenäisellä tiheään asutulla alueella on lukuisia kaupunkeja ja kyliä, joilla on omat paikallishallintonsa. YK:n määritelmä kaupunkialueesta on, että rakennusten välissä ei tule olla kuin maksimissaan 200 metrin etäisyys.

Näillä mittapuilla Suomen pääkaupunkiseudun alueen kuntaliitokset ovat täysin järjettömiä, eikä maakunnissakaan tule suorittaa yhtään kuntaliitosta ilman hyvin painavia perusteita tai vapaaehtoisuutta.

Valtion ei tule sanella, eikä asettaa rajoja, uhkauksia tai ehtoja, ellei kunnan tilanne ole selvästi merkittävän huono. Valtion tulee purkaa kunnille asettamiaan lakisääteisiä velvotteita, joiden lukumäärä on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana noussut melkoista vauhtia. Valtion ja kuntien tulee yhdessä käydä hyvähenkisiä ja rakentavia keskusteluja siitä, miten palvelut on järkevintä järjestää. Valtion pitää antaa vapaus kuntien tehdä keskenään vapaaehtoisesti erinäisiä ratkaisuja joidenkin palveluiden tuottamiseksi yhdessä. Porkkanaa, ei keppiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Toivon vain että sotella saavutetaan säästöjä tasapuolisesti julkisella sektorilla TASAPUOLISESTI ympäri maata. Tarkoituperäistähän ei myöskään olisi keskittää esimerkiksi ELY-keskuksia (varsinkaan niiden rahoja) tai muita instansseja E-Suomeen, mutta jos nykyään niin voidaan tehdä, niin uudistuksen jälkeen moisiin järjestelyihin ei pitäisi olla.

Toimituksen poiminnat