Karhun karjahtelua Espoosta

Suojateiden lainsuojattomat Kyllösen murheena

Liikenneministeri Merja Kyllönen on päästänyt jälleen suustaan uuden sammakon. Liekö Suomussalmen raiteilla hirveästi edes on suojateitä, mutta nyt rouva ministerin mielestä suojateiden määrää tulisi laskea. Perusteluna toimii se, että autoilijat eivät kunnioita suojateitä, joten looginen ratkaisuhan on sitten vain vähentää suojateitä. Arvon ministeri ehdottaa myös, että peltipoliisi laitettaisiin valvomaan autoilijoiden käyttäytymistä suojeteiden lähistöllä, sekä ehdottaa jalankulkijoille turvaliivien käyttöä. Odotan mielenkiinnolla, milloin ehdotetaan myös kypäräpakkoa kävelijöille.

Kyllönen otti kantaa aiheeseen, jota YLE on aktiivisesti päiväkaupalla uutisoinut sivuillaan. YLE on pyytänyt yleisöä merkitsemään paikat, joissa he ovat kokeneet olleensa läheltä piti -tilanteessa auton kanssa. Myös poliisi on ottanut asiaan kantaa ja luvannut lisätä valvontaa suojateillä, joista on tullut paljon merkintöjä.

Ajan itse noin seitsemän - kahdeksan kuukautta vuodessa moottoripyörälläni ja suurin osa 10000:stä ajokilometristäni tulee kehä III:n sisäpuolelta. Koska olen itse myös suojattomassa roolissa, tarkkailen paljon autoilijoiden käyttäytymistä niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Liikenteessä olen huomannut, että suojateitä on oikeastaan liian vähän - kävelijät ylittävät katuja ja teitä just siitä kohdasta kun huvittaa tai kävelevät punaisia päin ja jopa olettavat, että autoilijat kyllä väistävät. Ja tottahan toki väistävätkin, eihän kukaan halua toisen päältä ajaa.

Polkupyöräilijöiden holtiton poukkoilu Helsingin ydinkeskustassa saa selkäkarvani nousemaan. Usein huomioni voi kiinnittyä liiaksi fillaristiin joka ajelee juuri niinkuin huvittaa, ja jokin tärkeämpi asia voikin jäädä huomaamatta. Olen nähnyt vaikka minkänlaista ajosuoritusta fillareilta. Tyypillisin lienee, että fillari ajaa autojen seassa, punaisen liikennevalon sattuessa poukkaisee kävelytielle, ajaa siitä suojatietä punaisia päin, ja jatkaa matkaansa kadulla. Ilmankos kaikki väittääkin, että fillarilla ajaminen on nopeampaa, koska punainen liikennevalohan ei heitä koske. Myös yksisuuntaisella kadulla voi kohdata vastaan tulevan fillarin ajoradalla.

Liikennesäännöistä piittaamattomuus on vakava asia, ja sitä ei paikata sillä, että suojateitä poistetaan tai suositellaan turvaliivien käyttöä. Varhaisessa vaiheessa annettu ja säännöllisesti toistuva aktiivinen liikennekasvatus on paras tie pysyvään muutokseen. Tähän kasvatukseen tulisi osallistua etenkin lasten vanhemmat, mutta myös päiväkodit ja oppilaitokset. Vasta viime viikolla näin Stockmannin nurkalla tapauksen, jossa kolme aikuista henkilöä lähtivät kävelemään punaista päin suojatielle, kun vieressä seisoi n. 8-vuotias lapsi, joka aikuisten esimerkistä lähti myös liikkeelle. Onneksi lapsen äiti piti tiukasti kädestä kiinni. Kuinka moni vanhempi pystyy katsomaan peiliin ja toteamaan, että on lapsi mukanaan käyttäytynyt liikenteessä mallikkaasti? Ei ole ajanut vanhoilla vihreillä, tai ruvennut raivoamaan kanssa-autoilijalle? Moottoripyörällä ajaessani olen korkeammalla kuin henkilöautoilijat ja näen oivallisesti kabiineihin sisälle. Sitä kännyköiden räpläyksen määrää en pysty edes liioittelemaan. 

Suomeen tulisi saada autoilijoille lisää vapaaehtoisia kursseja, joita halukkaat voisivat suorittaa. Etenkin liukkaan kelin kurssit suljetulla jääradalla talviaikaan ovat tarpeellisia, mutta myös pitävän kelin erilaisia ajokursseja tulisi järjestää. Kursseilla tulisi keskittyä etenkin auton hallintaan, varsinkin yllättävissä tilanteissa, yllättävien tilanteiden riskiarviointia jo etukäteen (eli ennakoivaa ajamista), katseen oikeaa käyttöä ja kohdistamista sekä auton tehokasta ja turvallista pysäyttämistä. Tällaisen kurssin hyväksyttävästä suorittamisesta vakuutusyhtiöt voisivat myöntää lisäbonuksia liikennevakuutukseen ja kaskoon, jolloin tarjottaisiin porkkanaa kurssien suorittamisesta. Kurssien suorittaminen kun mielestäni lisäisi merkittävästi liikenneturvallisuutta. Kyllösen ehdottamat suojateiden vähentäminen ja turvaliivipakko voisivat vain pahentaa tilannetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Suojateiden määrä suhteessa katukilometreihin on mielenkiintoinen asia. En pidä järkevänä raidoittaa suojatietä kaikkiin paikkoihin, joissa joskus on nähty käveltävän kadun poikki. Mutta vaarallista olisi suojatiestön karsiminenkin; sen jälkeen yhä useampi kadunylitys tapahtuisi villisti missä vain.

Olen vuoroin ja tilanteen mukaan jalankulkija, pyöräilijä ja autoilija. Juuri polkupyörä tekee minusta helpoimmin liikenneympäristön pahiksen, joka kaahaa, uhmaa liikennevaloja ja käyttää kohtuuttomia tilannenopeuksia. Kävellen ja autonratissa huomaan noudattavani sääntöjä varsin tunnollisesti. Hakeudunko hoitoon vai jätänkö pyöräilyn?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Toimisivatpa kaikki autoilijat vastaavalla tavalla. Viimeksi jäin suojatiellä auton alle. Ensimmäisellä kaistalla ollut auto oli pysähtynyt kun viereinen saman suuntaisella kaistalla oleva täräytti siihen. Nopeuteni oli n 1-3km/h. Kuskin kommentti oli "kyllä mä ehdin siitä"-ajattelu.

Juuri suojateiden kohdalla autoilijoita pitäisi alkaa sakottamaan. Kahden kaistan tapauksissa yksi pysähtyy ja liikenne laki määrää toisen pysähtymään. Siitä läpi ajo pysähtymättä sakon paikka.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Mahtavaa pohdintaa Suvilta.

Tieliikennelaki

Kuljettajan suojatiesäännöt 32 §

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.

Minusta on mahtava tuo kohta "esteetön kulku jalankulkijalle, joka on ... astumassa sille". Monelleko annettaisiin sakot tuolla perusteella?

Käyttäjän Mikihoijer kuva
Miki Höijer

Jos polkupyöräilijät saavat niskakarvasi nousemaan, ehdottaisin bussia kulkuvälineeksi.
Vielä ennen miljardituhlausta Espoosta kulkee Helsinkiin pikabussijärjestelmä, joka toimii erittäin tehokkaasti.
Persuna tietysti vastustat julkista liikennettä, mutta vetoankin järkeesi - kyllä keskustaan pääsee nopeintein dösällä ja parkkipaikan löytää kuin itsestään, kun ei tarvitse sitä etsiä. Mutta voit tietysti tuhlata rahaa autoosi.

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu

En omista autoa ensinkään, minulla on vain moottoripyörä. Talvet kuljen junalla. Minun kotipaikaltani kun ehdottomasti järkevin julkinen on juna, eikä bussi. Kokemukseni pyöräilijöistä perustuu ihan tosielämän havaintoihin työmatkoillani, ja minusta tuntuu, ettei kaikki pyöräilijät ymmärrä miten vaarallisesti he ajavat ja sitä, että heihinhän se kipu tulee, eikä peltilehmään. Moottoripyöräilijänä olen yhtä heikossa asemassa autojen suhteen, kuin kevyen liikenteen käyttäjätkin, ja siksi haluan ajaa siivosti ja ennakoiden / ennakoitavasti. Suosittelen sitä lämpimästi myös pyöräilijöille. Ja etenkin sitä liikennesääntöjen noudattamista, pyöräilijällä kun ei ole mitään etuoikeuksia olla niitä noudattamatta.

Pentti Järvi

Josko Miki Höijer lukisi tekstit hiukan tarkemmin ennenkuin älähtää.

Piku Koo

Lähtökohtaisesti on kyseenalaista sellaisen kaupunkikulkemiskulttuurin oikeutus, jossa pellillä ja lasilla yltäpäältä suojatut, ilmastoidussa tilassa liikkuvat ovat yleensä missään etuajo-oikeudessa suojattomiin kulkijoihin nähden.

Puhun siis kaupunkikulkemisesta, en maanteistä. Niistä minulla ei ole niin paljoa kokemusta (kuin sen verran että tiedän miten ne vasta ovatkin helvetillisiä paikkoja suojattomalle kulkijalle).

Vaikea lopulta perustella sitäkään, miksi suojattoman kulkijan tulisi etsiä suojatie - joka on useinkin vasta korttelin päässä - ja sitten vielä odottaa (ties kuinka kauan?), että massiivinen liikenne antaa tilaa mennä. Jos tässä haluttaisiin ajatella suojattoman kulkijan parasta, muu liikenne kaupungin keskustassa sovitettaisiin tähän. Silloin kulkija voisi edetä turvallisemmin mielin ilman suojatietäkin.

Ehkäpä Kyllönen on ajatellut juuri tämänlaista uutta kulttuuria. Tietääkseni, Tukholmassa asiassa ollaan jo edistytty, suojatiet poistettu ja ajoneuvoliikenne kulkee rauhaisammin ja käveilijöiden ehdoilla.

Meillä taas autot usein mielenosoituksellisesti kiihdyttävät renkaat vouhkaten, kun ensin ovat päästäneet kävelijän editseen. Joillain autoilijoilla on tapana kiihdyttää ENNEN suojatietä ehtiäkseen mennä ennen kuin kävelijä astuu sille.
Traagista suojatiesäännön rikkomista näen aivan päivittäin. Se on kammottavin virhe. Sen takia loukkantuu, vammautuu ja kuolee jopa kymmeniä ihmisiä vuosittain. Iso hinta siitä, että sillä koneen suojissa matkustavalla oli itsekäs kiire.

Taksien tyyli antaa tietä on omanlaisensa, pöyristyttävän törkeä: kun taksi on kääntymässä, se pysäyttää töksähtäen aivan lantiosi / reitesi viereen odottamaan poistumistasi suojatieltä, pois tieltä menoa häiritsemästä. Takinliepeet vain lipovat taksin sivuvaloa, kun se saattelee kulkijan kylmästi takaisin "paikoilleen" rotvallin yli.
En muuten käytäkään takseja.

Edellisistä johtuen voikin hyvin argumentoida, että suojatie ei suojelekaan vaan toimii lähinnä ansana tai loukkuna.
Yleensäkin, keskustassa ajonopeudet ovat aivan liian suuria. Suuri nopeus kasvattaa tien pinnasta nousevan pölyn määrää, sen leviämisen alaa sekä myös melua. Jos keskustan autot pantaisiin ajamaan korkeintaan 20km /h, paranisi ilmanlaatu selvästi ja myös melu vähenisi. Samalla jarrulevyjen kulutus pienenisi ja samoin bensankulutus, kun ei tarvitsisi enää kiihdyttää / jarruttaa joka suojatien kohdalla.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Logiikka pettää.

Jos siis suojatiet ovat "korttelien päässä" niin eipä siinä paljoa jarrulevyt kulu, jos autoilijat hidastavat vauhtiaan "joka suojatien" kohdalla?

Tieliikennelaki 32§ autoilijoille, ja 44§ suojatietä käyttäville. 44§:n mukaan suojatietä on käytettävä, jos se on "lähellä". Korttelien päästä sitä ei siten tarvitse lähteä hakemaan.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Varsinkin Helsingissä julkisen liikenteen pysäkit sanelevat ne paikat, joista katu ylitetään, suojateistä viis. Tiesuunnittelu ja bussireittien suunnittelu eivät varmaankaan samalle pöydälle päädy, sillä muuten olisi vaikeaa käsittää, että miksi usein samaan määränpäähän ajavat bussit lähtevät eri puolilta katuja, tai miksi jossain Mäkelänkadulla tai Manskulla on suojateitä 300 metrin välein, mutta pysäkkejä sadan metrin välein. Kuka tuon verran jaksaa kiertää?

Niin, ja Kyllönen saa tulla vaikka poliisilla uhkaamaan, mutta tässä elämässä en aio mitään turvaliivejä päälleni vetää.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Ehdotus: perustetaan Suomeen yksi suursuojatie, jota sitten vahtii Kyllönen ihan ite.

Tämä nainen on vuoden nero. Hänellä on ratkaisu joka tilanteeseen: jos valtiolla ei ole varaa pitää tiestöä yllä, Merjan täytyy ostaa maasturi. Jos autoilijat eivät kunnioita suojateitä, poistetaan suojatiet.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Ennakoinnin tärkeyttä korostetaan ihan kuten pitääkin,
vaan sepäs tehdään jo ajotaitojenkin kustannuksella,
yllättävien tilanteiden selviytymistaitoihin painottava kuski saa otsaansa kaaharin leiman kun turvallisuuhakuisten epävarmailijoiden lauma mylvii ettei ennakoiva kuljettaja joudu yllättäviin tilanteisiin.

Pari sanaa siihen: Kyllä joutuu.

Hannu Töyri

Tilanne nopeus on myös tärkeä asia huomioida liikenteessä. Ajan paljon myös polkupyörällä Helsingin seudulla ja joka kesä tulee vastaan useita vähältä piti tilanteita joissa mäkisillä ja mutkailla ulkoilureiteillä ajetaan tuhatta ja sataa ja ihan kummalla puolella tietä tahansa, vaikka näkyvyys on joitakin metrejä. Kun joskus otan puheeksi asian, niin kommentit paljastavat sen, että kaikki eivät vaan ymärrä. Joillekin liikenne on kuin hyppy tuntemattomaan - ei kai täs mitää voi sattuu.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Vihreästi ajatellen tulee jalankulkijan ylittää suojatiekin vain jos auto on riittävän kaukana. Auton uudelleen liikkeellelähtö se se vasta saastuttaa.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Hyvä ja aina ajankohtainen kirjoitus, Suvi! Minusta ajotapa riippuu paljon asenteista, kyllä näitä kursseja on jo tarpeeksi autokouluissa, ja vähän liikaakin! Tällainen liikenteeseen keskittyvä ohjelma pitäisi saada taas telkkariin kaikkien satojen ruokaohjelmien tai asunnonrakennusohjelmien tilalle, siitä hyötyisivät kaikki joita kiinnostaa vähänkään. -Satunnaisena autoilijana minua pelottaa jalankulkijat, jotka liukkaalla kelillä saattavat hypätä suojatielle, tummat vaatteet mahdollisesti päällä, ilman heijastinta jolloin heitä ei näe riittävän kaukaa, ymmärtämättä, että suojatie ei välttämättä suojaa kun jarrutusmatka saattaa olla kymmeniä metrejä vaikka vauhtia tuskin nimeksikään. -Joskus on pelottavaa kun ihmiset ovat "autovihaajia", pyörävihaajia", tai "jalankulkijavihaajia", ja pitävät kiinni "oikeuksistaan" viimeiseen asti, koska se aiheuttaa vaaratilanteita. Yhteispelillä se sujuu, niinkuin kaikki. Ohjelma telkkuun ja lisää valistusta.

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu

Kiitos kommentistasi.

Moottoripyöräilijänä olen tutustunut tarkemmin vapaaehtoisiin ajokoulutuksiin ja olen niissä käynytkin. Olen sataprosenttisen varma, että ne tekevät minusta askel askeleelta valveutuneemman kuljettajan, opin paremmin tunnistamaan etukäteen mahdolliset riskitilanteet (muista ja itsestäni) ja mikä tärkeintä, osaan reagoida oikein tiukissa tilanteissa, pystyn toimimaan enkä mene "lukkoon", tiedän moottoripyörän fysiikan ja käytöksen sekä osaan hallita moottoripyörääni tiukoissa paikoissa.

Harjoittelu osaavien opettajien johdolla suljetulla alueella edistää oman ajoneuvon tuntemista. Autokoulussakin liukkaan radalla käydään vain kaksi kertaa (kerran 1. vaiheessa ja kerran 2. vaiheessa), ja autokoulussa ei keskitytä juurikaan varsinaisiin riskitilanteisiin. Monilla voi olla ongelmia jo siinä, ettei osaa jarruttaa autollaan todella tehokkaasti ja oikeaoppisesti - eli niissä autoissa, joissa on abs:t, jarrupolkimen päälle pitää oikeasti "hypätä" voimalla. Kun yllättäviin tilanteisiin harjoittelee ja varautuu etukäteen, voi tilanteessa toimintakyky säilyä, eikä tule "lukkoa". Myös mielikuvaharjoittelut auttavat.

Viime vuosina A-ajokortin ajaneet tietävät, että käsittelykoe on haastava. Käsittelykokeessa kuitenkin käydään todella tärkeitä asioita läpi, joita jokainen valveutuneempi moottoripyöräilijä kehittää kortin saatuaan erilaisten tahojen järjestämillä kursseilla.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Suvi, autoilijan kannalta ongelma on varmasti se, että opetus on maksullista. Suomen autokoulu on nyt jo maailman kallein. -Lisäksi, näille kursseille luultavasti osallistuisivat ne, joilla jo nyt on malttia liikenteessä, eivät ne, jotka jo "tietävät kaiken", ja juuri nämä ovat riskialttiimpia kuljettajia.

Käyttäjän suvikarhu kuva
Suvi Karhu

Siksi nimenomaan hyväksytystä kurssisuorituksesta tarjottaisiin porkkanaa - liikennevakuutuksiin ja kaskoon pientä lisäbonusta. Kustannukset autoilijalle olisivat ynnättynä jotakuinkin plusmiinusnolla, lisäksi vakuutusyhtiöt saattavat säästää sievoisia summia vähenevinä korvaussummina.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Kummankin on syytä skarpata. Moottoriajoneuvon kuljettajan sekä jalankulkijan.

Tuli ajettua pidempi reissu autolla ja useammassa kaupungissa, joissa ei ole ohikulkuteitä. Tiet ja kadut ovat nyt erityisen liukkaita, mutta monet käyttäytyy kuten kesällä. Jalankulkijat, harvat pyöräilijät ja autoilijat myös.

100km./h talvinopeusrajoitus ei koske montaakaan autoilijaa. Ilmeisesti sakko on vielä liian pieni. Kaupungeissa ja varsinkin Kehä III:sen ulkopuolella jalankulkijat loikkii raskaankin auton eteen surutta, kun on oikeus. Usein taas näkee sieltä raskaan auton hytistä, että hiipiessä ajetaan ohi suojatien päälläkin ja juuri eilen kotikaupungissa taksi jätti asiakkaan kyydistä suojatiellä seisten, josta ilmeisen päihtynyt kyydittävä hoippui sivuilleen katsomatta toiselle puolen katua. Ohjaamo käsiä täynnä kirosin taksiamatöörit hevon kuuseen.

Pahin tapaus sattui kuitenkin jo aikaisemmin, kun istuin raskaan kuljetusauton vänkärin paikalla ja huomasin Keski-Suomen kaupunkimme kadulla, että lastenrattaita työntävä äiti (ilmeisesti) ei pysähdykkään punaisiin valoihin. Hänellä oli toinen kävelevä lapsi mukanaan ja itse hän puhui kännykkään. Ainakin käsi oli korvalla. Onneksi se rohjo pysähtyi ajoissa, koska vauhti oli alle 30km./h. ja tienhoito suoritettu kunnolla. Ne vaunut olivat jäädä kuitenkin ohikiitävän henkilöauton ruhjomaksi, mutta aina hereillä oleva rahtari-kaverini huomasi sen peilistä ja ikäänkuin plokkasi ohituksen samalla kun jarrutti. Torvi soi henkilö-autossa, lastevaunuja työntävä äiti syyti polttavia katseita ja kansainvälistä käsimerkkiä meille ja jatkoi matkaansa, toisen kerran punaisia päin.

Vaikka liikenteen turvallisuus on lisääntynyt, niin ei se hyvältä näytä nytkään. Yleinen välinpitämättömyys ja eihän mulle mitään satu asenne on jotenkin yleistynyt. Poliisia ei näy missään ja se hemmetin kameratolppa ei estä mitään. Ei olisi estänyt tuossa äiti ja kaksi lasta tapauksessakaan.

Mitä tulee kaksipyöräisellä ajoon, niin viime kesänä ajoin muutaman tuhat kilometriä vanhalla uskollisella. Sitä kohtaan käytös on joskus aivan uskomatonta. Varsinkin jonossa ajetaan takarenkaassa kiinni ja siitä tilanteesta ei pääse pois, kuin kääntämällä tupesta. Vanha uskollinen liikkuu edelleen erittäin liukkaasti, jos tarvitaan ja pysähtyy myös nopeasti. 1-2 metrin päässä kumista roikkuvat autot pelottaa ja saa aikaan aina pakoreaktion, joka taas aiheuttaa muissa sen ilmiön, että taas yksi kaahari siinä rikkoo sääntöjä. Valot vilkkuu ja saa aikaan jopa kilvanajoa.

Jospa ihmiset oppisivat tarkkailemaan omaa ajotapaansa, eikä toisten. Ottaisivat huomioon muutkin liikenteessä. Yksityisiä moottoriteitä eikä kaupungin katuja maassamme ole juuri nimeksikään. Kuinka helppoa on jalankulkijan muutama sekunti odottaa ja antaa se 40 tonninen mennä, kuin itsepintaisesti kävellä eteen. Kuinka helppoa on hiljentää, että ohittaja pääsee väliin, eikä päinvastoin kiihdyttää, ettei varmaan pääse.
Moottoripyöräilijä jää aina hopealle, vaikka osuisi vaahteran lehteen. Itse lensin turvalleni vuosia sitten, kun vaahterasta oli pudonnut syksyllä lehtiä asfaltille mutkaan ja vähän satanut. Pimeässä ei valo riittänyt ja etupyörä katosi mutkassa alta ja sitten rispaantui puku, moottoripyörä ja itsetunto. Onneksi ei muuta kuin aineellisia, mutta vaahteran lehtiinkin moottoripyörällä voi liukastua ja satuttaa itsesä ja muut pahasti.

Käyttäjän AskoJuuti1 kuva
Asko Juuti

Moottoripyöräily tekee kuskista automaattisesti paremman autoilijan. Huomiokyky ja taito lukea liikennettä kehittyy pakostakin - ei ole sitä peltikuorta ympärillä. Motoriikan on syytä pelata. Itse aloitan vauhdin himmaamisen hyvissä ajoin valoihin, risteyksiin tai muihin paikkoihin, missä saattaa olla odottamatonta edessä. Äkkijarrutusta ei voi tietenkään tehdä, perseessä kun roikkuu taajamissa aina joku. Useimmille kyllä riittää vasemman käden heilautus taaksepäin ja vihainen mulkaisu, mutta tämäkin pääosin maanteillä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että ennen auton ajokortin saamista, pitäisi suorittaa vähintäänkin "kevarikortti" ja siihen tarpeeksi paljon ajamista taajamissa. Hinnan voisi vähentää lopullisesta kortin hinnasta. Pyöräilijöistä kauhistuttavat eniten vartalonmyötäisiin kortonkeihin sonnustautuneet kiireiset 30-40 v. miehet.Yhdistetyillä jalankulku- ja pyöräteillä ei paljon lastenvaunuja työnnellä tai koiraa kuseteta, nämä veijarit kaahaavat kalliilla hybrideillään kuolemaa halveksuen tavallisen köyhälistön seassa ja rohkeimmat huutelevat uhkauksia. Kunpa tosiaan edes taluttaisivat sen pyöränsä suojatien yli mikäli siinä ei ole oikeutta ajaa pyörällä.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Juur näin. Olen sitä sukupolvea, kun moottoripyörään sai opetusluvat 15v, kunhan täytti 16v. ennen teoriakoetta. Kortti näppiin ja ajokoe. Ei käsittelykoetta.

Moottoripyörää ajaessa ei juurikaan ole aikaa ajatella omiaan, vaan pitää keskittyä ajamiseen. Varsinkin kun on itse aina se jota sattuu, jos ote herpaantuu.

Eipä silti, moottoripyöräily on mukavinta mitä voi tehdä housut jalassa. Jopa sateella, koska varusteet ovat kehittyneet mahtavasti. Jopa ne jotka suojaa, jos kuitenkin sattuu jotakin.

Pasi Harjamäki

No, miten ihmeessä suojateiden lisääminen parantaisi tilannetta, jos kerran olemassa oleviakaan suojateitä ei kunnioiteta?

Minusta Kyllönen on oikeilla jäljillä. Suuremmissa kaupungeissa näkee usein, että suojateillä on väliä vain muutama kymmenen metriä. Toisessa saattaa olla valot, toisessa ei. Eipä monikaan pysähdy suojatien eteen, juuri kun on saanut auton liikkeelle tai kun arvelee seuraavien valojen vaihtuvan pian. Eikö tällaisista paikoista pitäisi, joko poistaa valoton suojatie tai asentaa siihen valot?

Käyttäjän PerttiKari kuva
Pertti Kari

Olen jonkin verran liikkunut autolla ja jalan mm Riikassa ja Cardiffissa. On ollut pakko myöntää, että ainakin näissä kaupungeissa autoilijat suhtautuvat jalankulkijaan kunnioittavasti.
Pari esimerkkiä: Riikassa sesoessani jalkakäytävällä katse suojatielle päin autoilija hiljentää ja pysäyttää noin 10 metrin päähän suojatiestä, täsmälleen samanlaisia tilanteita sattui Cardiffissa.
Asun Kemissä ja onhan täältäkin kokemuksia. Seison koiran kanssa jalkakäytävällä, katse suojatielle ylitysmielessä ja näen poliisiauton lähestyvän - poliisiauto ei hidasta pysähtymisestä pumattakaan. Meillä Suomessa ei juurikaan kunnioiteta jalankulkijaa.

Käyttäjän AskoJuuti1 kuva
Asko Juuti

Ajelepa joskus Italiassa, jossa tietenkin on samat lait kuin muuallakin ja liikenne huimaa. Siellä homma toimii joustavuudella ja sisäänrakennetuilla pelisäännöillä. Aina pääset kadun yli kun haluat ja voi sitä raukkaa joka ei pysähdy jos muut pysähtyvät joko suojatien tai muun sopivan paikan eteen, mistä jalankulkija astuu tielle. Itse asiassa parhaat maat ajella ovat juuri Italia ja toinen on Ranska. Pitää vaan tietää, miten toimia. Pariisin ja muiden suurkaupunkien ruuhkat ovat sitten ihan oma juttunsa, mutta moottoripyörä tai skootteri etenevät aina

Pasi Harjamäki

Muistaakseni joku Euroopan unionin instanssi, teki laajan tutkimuksen Euroopan suurimpien kaupunkien suojateiden turvallisuudesta.
Yllätys yllätys, kaikkein heikoimmin menestyivät Italialaiset kaupungit. Napoli oli koko tutkimuksen pohjanoteeraus. Helsinki oli ranskalaisten kaupunkien seurana tutkimuksen keskikastin vaiheilla. Tukholma ja Oslo olivat kärkipäässä.

Käyttäjän AskoJuuti1 kuva
Asko Juuti

Ehkäpä siellä pitäisi olla ja ajella jonkun aikaa, niin sisäistäisi, miten homma toimii. Meillä Helsinki on vielä ok, mutta mitä pienempi, sitä pahempi. Tukholma tai Oslo saavat olla ykkösiä ihan rauhassa, kumpikaan ei kiinnosta edes tässä asiassa. Tuosta Napolista saatan jopa olla samaa mieltä ilman Tutkimuksiakin, jopa italiaanot saattavat.

Pasi Harjamäki

Ihan samalla tavalla Suomessa homma toimii, kunhan sisäistää pelin hengen. Enpä taida muistaakaan kenenkään ennen ylistäneen italialaista tai ranskalaista liikennekulttuuria.

Käyttäjän AskoJuuti1 kuva
Asko Juuti

Olenkin kenties poikkeava seniori. Tykkään latinalaisesta meinigistä. Vähän jopa puhun kieliäkin ja kaiken huipuksi ajan mieluiten Moto Guzzi Vintagella, en autolla, paitsi talvella. Ei kauaa tarvitse juttuseuraa hakea kun Guzzin seisauttaa.

Toimituksen poiminnat